Oi oi... on ollut tapahtumaa jos jonkinlaista. On ollut pientä kevätmasennuksen poikasta, mutta sekin on selätetty ja elämä alkaa taas näyttämään hyvältä :) Herra X on nähty pariin kertaan ja se on aiheuttanut hieman takapakkia, mutta hiiteen Herra X!

Miesrintamalla on ollut erittäin hiljaista koko toukokuun. En ole jotenkin enää uskaltanut päästää ketään niin lähelle, että olisi jotain voinut ollakin. Vain pari miespuolista kaveria on päässyt kainaloetäisyydelle. Ehkäpä juuri siksi, että kuvio on niin selvä, siinä ei ole mitään muuta kuin kaveruutta ja kaksi sinkkua, jotka haluavat vain olla jonkun lähellä. Hipsuttelua ja nukkumista, ei suukottelua eikä hipelöintiä. Rentouttavaa :)

Viime viikonloppuna tämä tyttö sai kuitenkin lisää potkua. Tapasin baarissa miehen... enkä mitä tahansa miestä. tumman, komean, äärimmäisen hyvävartaloisen ja erityisen mukavan sellaisen :) Hän jaksoi jopa istua minun ja tuttavani kanssa baarien sulkeuduttua lähes tunnin, kun olin ävhän huolissani tutustani, joka oli aika hyvässä myötälaitaisessa. Odotettiin hänelle kyytiä kotiin. Tämä mies oli aivan upea... en muista pitkään aikaan tavanneeni ketään tuollaista. Hellää, välittävää ja upeaa :) Vaikka tästä ei ole odotettavissa mitään sen kummempaa, niin olen hirvittävän helpottunut... Herra X:n varjo alkaa tosissaan väistyä :)

Mun auton avain löytyi !!!!! =D Joku ihana henkilö oli todellakin vienyt sen poliisilaitoksen palautuslaatikkoon!!!! Olin totaalisen onnellinen, kun kaivellessani löytöavain laatikkoa, oma Pökötin avain siellä komeili oikein nätisti :) Hyvää fiilistä ei latistanut myöskään se, että olin polkenut keskustaan 5-6 km vesisateessa ja olin läpimärkä :) (Tämä on hyvä tapahtunut asia nr. 1)

Toinen koirani sitävastoin osoitti taas, että toiset vain ovat tapaturma alttiimpia kuin toiset. Poistuin asunnosta n. viideksi minuutiksi. Sillä välin poika oli kiikkunut korkealla olevan laukkuni alas ja söi purkkaa tyytyväisenä, kun tulin sisälle! Minähän olin aivan hurjana... noh... ei kun suolaa kurkkuun ja oksennuttamaan... ei onnistunut. Hiilitabletteja puoli purkkia... tässä vaiheessa koira näytti jo hyvin pahoinvoivalta. Kävin taas ulkona, ja sisälle tultaessa puoli asuntoa oli mustan liman peitossa :D *nam* Mutta eipä ollu poika sen näkönen, että tekis kuolemaa :)

Olen koittanut pitää itseni kiireisenä. Tällä hetkellä olen riippuvainen seurasta. Kai se on jotain pakonomaista pakenemista tunteelta, joka vielä edelleen kytee pinnan alla herra X:ää kohtaan. Ihan hyvin mulla on menny, kunhan en kuule enkä näe tätä ihmistä. Tällä hetkellä kuitenkin on jatkuva tunne, että pitäisi huitoa ja huhtoa ympäriinsä ja ihmisiä pitäisi olla ympärillä koko ajan ja jatkuvasti. Ei hetkeäkään saisi olla yksin... ahdistavaa... aivan kuin olisi ihastunut, ilman kuitenkaan kohdetta, tunne on vain sama, levoton.

Ehkä munkin kohdalle tulee ihminen, jonka läsnäolosta minä en ahdistu, eikä toisinpäin. Joka antaa elää ja olla, ei rajoita liikaa, mutta ei kuitenkaan ole vannoutunut ikisinkku. Semmonen perusjamppa, jolla on leikkisät silmät ja naurava ääni :p

Se sitten tuli ja meni. Viikko oli vähintäänkin vauhdikas ja kostea. Kuppihommissa oltiin sunnuntai, maanantai ja torstai. Muut päivät on mennyt töissä tai muuttaessa. Herra X:n kanssa asiat on aika pitkälle loppuunkäsitelty. Olin maanantaina hänen luonaan yötä ja kerroin, mitkä fiilingit. Tämän jälkeen hän ei kuulemma voi enää hyvällä omallatunnolla tulla mun luokse yöksi ainakaan... että se siitä sitten... huoh...

Mutta jotta en jäisi miettimään, on tehtävä paljon jotain muuta ja avattava silmät muille mahdollisuuksille. Itseasiassa jo sunnuntaina oli pientä mahollisuuden poikasta. Sain kaksi aivan upeaa niska/hartia/pää-hierontaa juhlinnan lomassa!!! :p ...eikä hierojassakaan ollut mitään valittamista :) Tämä samainen tyyppelö auttoi minua maanantaina kantamaan tavaroita ja torstaina hän taisi olla täällä vähän yötäkin :) Tapaus on kyllä varmaan yksi kilteimmistä, mihin olen koskaan törmännyt. Ei kopelointia, ei mitään suurempaa yrittämistä. Hellää halausta, kiinni pitämistä... yksi pusu aamulla ja sekin otsalle. Toisaalta olen hirveän otettu. Juuri tämmöinen hellittely taitaa olla sitä, mitä juuri tällä hetkellä tarvitsen... se on hirveän lohduttavaa... Toisaalta, olen tottunut miehiin, jotka eivät juuri lupia kysele ;)

Vappu oli kaikin puolin onnistunut, vaikka onnistuin hukkaamaan ainoat auton avaimeni... lukkoseppähommia taitaa olla tiedossa ensi viikolla, jos ei avaimia ole joku ystävällinen vienyt poliisiasemalle.Niin... ja pesukone on hajalla... juurihan sitä hajoamispäivänä kehuttiin, että hyvä kone on ja hienosti kestänyt... kohtalon ivaa. Kuten sekin, että puhuin päivää ennen avainten hukkaamista työkaverini kanssa, joka oli lukinnut itsensä auton ulkopuolelle. Hänellä tosin avaimet oli auton sisällä ja ovi saatiin murrettua auki.

Kaikesta luopumisen tuskasta huolimatta, ehkä elämä jatkuu ja pääsen taas kiinni siihen vanhaan minuuteeni, joka on olemassa, mutta piilotellut muutaman kuukauden taka-alalla...

Tupareita suunnittelemaan! :D

Täällä on käyny jopa muutama lukija!!!! Ja pari ihan muutamaan kertaan 8-O ... eipä olis uskonu ! Toisaalta... käyntien kesto 0-30s kertoo ehkä jotain, kuinka kiinnostavaksi tämä blogi mielletään :D

En ole nähnyt Herra X:ää nyt viikkoon... eilen kuulin siitä yhden viestin verran, kun pyysin apua erääseen asiaan. Hän ei ollut paikkakkunnalla. En tiedä... toisaalta olen edelleen ihan rikki, surullinen, stressaantunut... mutta aivan kuin pieni elämän ilo taas nostaisi päätään.

Ulkona on kaunis ilma ja kaupungillakin olen käynyt tänään. Sain aivan ihanaa asiakaspalvelua sekä Nissenillä, että Body Shopissa :) Kyllähän se piristää :) ...ja kyllähän minua kosittiinkin jo tänään... tosin kosija oli aika vastenmielinen, 50+, kaljamahanen vanha ukko, joka sattui Nissenille yhtä aikaa.

Jopa huolto/rakennusmiehet parkkihallin katolla piristi, olivat ne niin kohteliaita ja hymynkin sain :) ...pienistä asioista tulee hyvä mieli... ja nyt sitä hyvää mieltä tosiaan tarvittaisiin. Kavereitakaan ei ole nyt keväällä juuri nähnyt, kun olemme niin eri kursseilla ja jostain syystä kaikilla on hirveästi hommaa, niin kalenterit kohtaa koulun ulkopuolella. Viikonloppuisin täällä ei sitten olekaan juuri ketään, kun kaikki lähtevät vanhempiensa luokse. Muutama kaveri alkanut seurustelemaan ja se liian yleinen ilmiö, keskenään jähiminen, on vallannut niiden ajankäytön.

Pitäis saada jotain sutinaa, että unohtaisi... vaikka vaikeaa se on. Herra X on mies, joka olisi minulle lähes täydellinen. Kukaan ei toki ole virheetön, mutta tämä olisi minulle juuri sopiva... Hänellä vain tuntuu oleva käsitys, että kun seurustelee, niin AINA elämä loppuu siihen. Vaikka minun mielestäni se ei ole niin. Riippuu aivan ihmisestä. Itse haluan, että mies ei rajoita minun tekemisiäni eikä menemisiäni, ei kyttäile ja luottaa. Näin minäkin teen. Ihminen tarvitsee persoonasta riippuen sen tietyn vapauden. Minun puolesta puoliso voi aivan hyvin lähteä poikien kanssa baariin, reissaamaan, saunailtailemaan. Ja vaikka joskus muuttaisi yhteen, ei siitä ystävien näkemisestä tarvi tulla teekupin ääressä istumista... samalla laillahan ystäville on ovet aina auki kuin ennenkin. Tietenkin joskus on tilanteita, että ei sovi, mutta pääsääntöisesti näin. Kertoisiko joku, miten voisin sanoa tämän asian niin, että se tosiaan menisi perille? ... vai pitäisikö sittenkin alkaa katselemaan muualle...

Tässä mietin, mitä mieheltä haluan ja se lista on pitkä... tämä yksi niihin raameihin mahtuu... onkohan muita sellaisia??? Koskaan en ole nähnyt... mistä näitä löytää lisää???