Se sitten tuli ja meni. Viikko oli vähintäänkin vauhdikas ja kostea. Kuppihommissa oltiin sunnuntai, maanantai ja torstai. Muut päivät on mennyt töissä tai muuttaessa. Herra X:n kanssa asiat on aika pitkälle loppuunkäsitelty. Olin maanantaina hänen luonaan yötä ja kerroin, mitkä fiilingit. Tämän jälkeen hän ei kuulemma voi enää hyvällä omallatunnolla tulla mun luokse yöksi ainakaan... että se siitä sitten... huoh...

Mutta jotta en jäisi miettimään, on tehtävä paljon jotain muuta ja avattava silmät muille mahdollisuuksille. Itseasiassa jo sunnuntaina oli pientä mahollisuuden poikasta. Sain kaksi aivan upeaa niska/hartia/pää-hierontaa juhlinnan lomassa!!! :p ...eikä hierojassakaan ollut mitään valittamista :) Tämä samainen tyyppelö auttoi minua maanantaina kantamaan tavaroita ja torstaina hän taisi olla täällä vähän yötäkin :) Tapaus on kyllä varmaan yksi kilteimmistä, mihin olen koskaan törmännyt. Ei kopelointia, ei mitään suurempaa yrittämistä. Hellää halausta, kiinni pitämistä... yksi pusu aamulla ja sekin otsalle. Toisaalta olen hirveän otettu. Juuri tämmöinen hellittely taitaa olla sitä, mitä juuri tällä hetkellä tarvitsen... se on hirveän lohduttavaa... Toisaalta, olen tottunut miehiin, jotka eivät juuri lupia kysele ;)

Vappu oli kaikin puolin onnistunut, vaikka onnistuin hukkaamaan ainoat auton avaimeni... lukkoseppähommia taitaa olla tiedossa ensi viikolla, jos ei avaimia ole joku ystävällinen vienyt poliisiasemalle.Niin... ja pesukone on hajalla... juurihan sitä hajoamispäivänä kehuttiin, että hyvä kone on ja hienosti kestänyt... kohtalon ivaa. Kuten sekin, että puhuin päivää ennen avainten hukkaamista työkaverini kanssa, joka oli lukinnut itsensä auton ulkopuolelle. Hänellä tosin avaimet oli auton sisällä ja ovi saatiin murrettua auki.

Kaikesta luopumisen tuskasta huolimatta, ehkä elämä jatkuu ja pääsen taas kiinni siihen vanhaan minuuteeni, joka on olemassa, mutta piilotellut muutaman kuukauden taka-alalla...

Tupareita suunnittelemaan! :D